Enpä ois arvannut, että täälläkin vois iskeä ahdistus. Niinku elämästä ja tulevaisuudesta. Tai mikä naurettavinta, koulujutuista. Tai terveydestä. Tai oikeastaan mistä vaan ilmeisesti.
Muutama kurssi kotopuolessa on parin esseen viimeistelystä kiinni, mutta ne taitaa jäädä kesälle. Ellen täällä kurssien loputtua saa vielä jotain innostusta hoitaa rästitkin pois alta, tuskin. Pelottaa vaan, että motivaatio ei meinaa riittää, koska oon alkanut vaan vahvemmin epäilemään, että opiskelen väärää alaa. Myös pelottaa, että Kela rupeaa penäämään rahaa takaisin, koska en todellakaan tiedä riittääkö kotona odottavat ja täältä tipahtelevat vähät pisteet mihinkään. Lähinnä huoli on Jyväskylän ihanaisesta kodistani, jonka alivuokralaistilanne on epävarma tällä hetkellä. Haluun pitää sen, ja vuokra pitäis maksaa jollain rahalla.
(Tähän väliin pakko kirjoittaa, että naureskelen juuri uuden kämppikseni kanssa kovasti, koska yhdellä meidän käytävän pojista on ehkä maailman hupaisin nauru! Saisinpa nauhotettua sitä! Kuuluu hyvin naapurista meille asti)
Pisteiden ja kela-asioiden takia aloin miettimään, että mahtaiskohan mistään löytää enää mitään työtä loppukesälle. Olin ehkä vähän tyhmä, kun en miettinyt asiaa ennen tänne tuloa, mutta koitin lähteä liikenteeseen mahdollisimman lunkilla asenteella. Ensin ajattelin kysellä, josko yhdellä vanhoista työpaikoistani olisi tarjolla edes pieniä hommia loppukesälle, mutta pomo oli jo tehnyt diilejä muihin suuntiin. Tällä hetkellä ainoita vaihtoehtoja olis varmaan enää jotkut mansikkahommat ja puhelinmyynti, tai siivous. Jippii. Opiskelu olis tietty yks vaihtoehto, mutta motivaatiopulan takia tulokset ei olis kauheen hyviä. Mielelläni viettäisin kesää kuitenkin aika paljon kotiseudulla vaihtorykäyksen jälkeen, ja koen, että Iitin seudulta voisi löytyä jotain työtä helpommin kuin Jyväskylästä. Saas nähdä, pitänee vaan pistellä satunnaisia hakemuksia menemään, tai toivoa että tutuntutuntuttujen ja vanhojen työkontaktien kautta löytyis jotain.
Täällä opiskeluissa on mahdollisesti kevään stressaavin pari päivää edessä. Tosin tämä stressaava viikko kuulostanee naurettavalta, kun tietää paljon kaverit kotipuolessa saattavat joutua tekemään. Luvassa on siis ns. mid term exams.
Huomenna on elokuvakurssin koe. Eka katotaan elokuva, josta saa tehdä muistiinpanoja. Elokuvan jälkeen on tunti aikaa kirjottaa essee lehtorin laatiman kysymyksen pohjalta. Ei siis mitään tietoa, mikä elokuva tai kysymys. Vain tähän asti käsiteltyjen aiheiden pohjalta vois yrittää vähän päätellä, mistä pitää kirjottaa. Oon koittanut tänään lukea noin sata sivua artikkeleita, joita ollaan käsitelty, ja ehkä noin ensimmäistä kertaa ikinä tuntuu, että en ymmärrä englantia. On niiiiin paljon sanoja, joita en tiiä ja joudun tarkistamaan, varsinkin jos teksti on vähääkään akateemisempaa. Veikkaan kuitenkin, että mun etu on mielipiteet ja jonkinlainen tietous elokuvista, jotka kanssani opiskelevilta jenkeiltä tuntuu puuttuvan....
Toinen mid term exam on teatterikurssille tehtävä essee, jonka saan kirjottaa ihan itekseni ja ajan kanssa. Ja itseasiassa aihe ja pituuskin on vapaa. Kunhan kirjotan jonkinlaista analyysia näkemästäni teatteriesityksestä. Tässä haluun onnistua, koska oon ollut tunnilla kohtalaisen aktiivinen ja tiedän jo mistä kirjotan. Ja palautuspäivä on siis keskiviikko. Keskiviikkona meillä on myös seminaari, jossa puhuu jonkin sortin kuuluisa 80jotain-vuotias teatteri-ihminen. Voin kertoa myöhemmin kuka, nyt just ei pysty muistamaan.
Keskiviikkoiltana on vielä toinen kielikurssin testi. Ensimmäinen meni kohtalaisen huonosti, ja pitänee parantaa. Vuorossa on ruokasanasto ja varmaankin esim. ravintolassa tilaaminen. Voisin joku päivä tänne blogiinkin keräillä vähän perustermejä, tää on ehkä epäloogisin kieli mitä oon opiskellut tähän mennessä!
Tän viikon alussa pistin myös elämäntapoja vähän remonttiin, olo on ollut tosi huono. Ostin kevyempää ruokaa ja söin säännöllisemmin. Myös alkoholinkäyttö jäi pariin iltaan (mikä on todella hyvin). Välillä ärsyttää, kun ihmiset pottuilee siitä, että ei malttais joka ilta lähteä kekkuloimaan baariin. Koitin myös kävella paikasta toiseen enemmän ja käytin portaita! Huonot elämäntavat huomaan helpoiten masun ympärille kertyvästä uimarenkaasta, sekä kasvojen ihosta. Myös hampaat ja kynnet kellertää, ei hyvä. Ohoh, nyt kuulostaa, kuin oisin muuttunut ihan monsteriksi parin kuukauden aikana, mutta ei sentään. Pieniä juttuja, jotka luultavasti korjaantuu, kun maltan ees yrittää elää vähän terveemmin.
Myös viime päivinä monet täällä kanssani elelevät ihmiset ovat ottaneet kovasti kaaliin. Tälläkin hetkellä pojilla tuntuu vaan viikonloppu jatkuvan, ja seinät eivät tosiaan oo mitään paksuinta tekoa täällä. Onnekseni ostin korvatulpat ja kaiuttimet, mutta yleisesti ottaen rauhoittuminen ja esimerkiksi lukeminen on tosi vaikeaa välillä. Tosin eilen oli myös ihan hauska tilanne, kun esimerkiksi kuultiin humalaisten jätkien keskustelu naisista, joka ei välttämättä ollut tarkoitettu kaikkien korville. Tosin hauskaa ei ole se, että monille (varsinkin miespuolisille henkilöille) Erasmus tuntuu olevan oiva tekosyy lähteä ulkomaille pettämään kotona odottavaa puolisoa.
Joo siis kaiken tän ahdistuksen keskellä on myös olemassa mukavia asioita, kuten se että sain uuden kämppiksen. Ihminen ei ole uusi vaan entuudestaan tuttu norjalainen Karina. Oikein ihana tyttö, kovin norjalaisen näköinen. Melkein on jo parin päivän jälkeen semmonen olo, että Karinan kanssa eläminen tulee olemaan jopa mukavampaa kuin Bethin, vaikka Bethistä pidänkin kovasti. Ollaan keretty jo nauramaan vedet silmissä jätkien salakuunnelluille keskusteluille, sekä kreikkalaiselle seinänaapurillemme.
Oon myös onnistunut löytämään ihmisiä, jotka ymmärtää, että aina en oo sosiaalinen tai biletysmodella ja että esimerkiks ikävöin perhettä ja ystäviä aika paljon. Toisinaan kaipaisin myös vähän enemmän seuraa, jonka kanssa puhua vakavistakin aiheista.
Tänään totesin taas, että kun kaikki asiat stressaa ja painaa, pitää puhua vanhempien kanssa. Tuli heti semmonen olo, että kyllä tää tästä, kun äiti niin sano. Mulla on oikeesti maailman ihanimmat äiti ja isi! En malta oottaa, että ne tulee tänne käymään. Ja ihanista puheen ollen myös rakkahin isoveljeni ja ihanainen tyttöystävänsä tulevat täällä käymään tämän kuun lopussa! Onhan tässä hyviäkin asioita hei siis.
Ahdistus myös unohtunee, kun pääsen torstaina taas reissuun! Lähdetään Karinan ja suomalaisen Inkan kanssa Budapestiin neljäksi tai no melkein viideksi päiväksi. Sweet!
Myös oon kiitollinen näillä ahdistuksen hetkillä, että oon aika positiivinen ja tasapainoinen ihminen. Kyllä kaikki järjestyy ja jos ei meinaa järjestyä, niin pistetään järjestymään! Ja oon kuitenkin esim. selvinnyt ulkomaille asti elämään muutamaks kuukaudeks. Tän jälkeen pitäis taas monen asian tuntua helpolta ja saavutettavalta.
