lauantai 7. heinäkuuta 2012

Muutama viikko kotiinpaluusta


Kaks viikkoa ja joitain päiviä siitä, kun jätin Prahaelämän taakse ja palailin maaseudun rauhaan Kausalaan. Kotiinpaluu oli tunteikas, iloinen ja häkellyttävä. Kun kone laskeutui Suomeen, oli olo vääjäämättä itkuinen ja suurin palanen purkautui tietysti, kun koko perhe oli kentällä vastassa.  Itku oli sekä ilosta, että surusta, Prahassa kun sain pidettyä itkut melko hyvin sisälläni, vaikka pitikin yhden vuorokauden sisällä jättää hyvästit niin monelle ihanalle ihmiselle. Pari ensimmäistä päivää kotona meni ihan vain nauttiessa vanhempien seurasta, suomalaisesta ruoasta ja tuttujen kasvojen sekä paikkojen näkemisestä.  Juhannuksen vietin ystävän ja koiran kanssa mökillä saunoen ja syöden, enkä paljon muuta olis toivonut tahi jaksanutkaan.

Vasta juhannuksen jälkeen, kun alotin työt ja parissa päivässä iski ns. arki päälle, aloin ajattelemaan koko kevättä ulkomailla. Ihmisiä ja kokemuksia ja sitä, miltä nyt oikeastaan tuntui. Haikeita hetkiä on ollut erinäisten facebookviestien ja lisättyjen valokuvien äärellä. On jopa iskeny pelko, että unohdan ihmiset, jotka oli melkein viiden kuukauden ajan niin äärettömän tärkeitä. Tiiän toki, että suurinta osaa näistä ihmisistä en tuu näkemään koskaan uudestaan, mutta sit on myös niitä joita aion ja haluan ehdottomasti nähdä ja aion järjestää asiat niin, että pääsen tapaamaan heitä mahdollisimman pian! Sosiaalisen median ja halpalentoyhtiöiden aikakaudella ei ulkomaalaiseen ystävään yhteydenpito pitäisi olla ylipääsemättömän vaikeeta. Tai näin ainakin kovasti toivon.

En oikein tiedä, miten tän hetkistä oloa lähtis purkamaan, mutta tässä muutamia kysymyksiä vastauksineen:

Onko oma olo muuttunut? On ja ei. Yleinen maailmankatsomus on ehkä avarampi kuin ennen, mutta perusolo sama. Eli epävarma oon edelleen siitä mitä haluan ja missä päin maailmaa. Olo on kuitenki jollain tapaa vahvempi ja rikkaampi. Saattaa kuulostaa vähän oudolta, mutta ei vaihto mulle kuitenkaan ollut mikään elämää mullistava kokemus, vaikka täysin erilaista olikin.

Oonko mä muuttunut ihmisenä? Toivottavasti oon ainakin vähän rohkeempi ja avoimempi.

Mitä jäi käteen? Vähän opintopisteitä, mutta sitäkin enemmän kokemuksia ja uusia tovereita. Näin myös pari uutta kivaa eurooppalaista kaupunkia. Konkreettisesti käteen jäi parituhatta valokuvaa, uusia vaatteita ja tosi vähän rahaa, hehheh.

Mitä olis voinut tehdä enemmän? Liikkua, niin urheilu – kuin matkustusmielessä. Sekä Prahassa, koko Tsekeissä, että Euroopassa. Kun asuu noinkin keskellä kaikkea Eurooppaa, niin reissaaminen on melko lailla helppoa ja halpaakin, jos osaa asiansa vaan hoitaa. Myös opintopisteitä ois voinu kerryttää vaikka ees 5-10 lisää, mutta en yksinkertaisesti löytänyt tarpeeksi kiinnostavia tai opiskelujani auttavia kursseja. Oisin myös toisaalta voinut pitää vaihdon aikana vähän vähemmän yhteyttä kotiin ja olla vielä enemmän sosiaalinen Prahassa, koska ikävä pääsi aina vähän turhan helposti yllättämään.

Mitä sanoa muille vaihtoonlähtijöille tai niille jotka vielä pohtii pitäiskö lähteä? DO IT. Tämmösiä mahdollisuuksia harvoin tulee enää myöhemmällä elämällä vastaan. Niille, jotka ovat jo päättäneet lähteä vaihtoon, sanon vaan että loistava päätös ja se on ihan itsestä kiinni miten vaihtoaikansa käyttää. Vaihtoaika voi olla ihanjeeskiva tai sitten loistava. Vaihdossa voi opiskella, mutta suosittelen myös bailaamista ja reissaamista.

Mitä sanoa Prahasta vaihtokohteena tai ylipäätään?  Prahaa suosittelen nimenomaan niille, joita tässä kohtaa reissaaminen ja bailaaminen hotsittais enemmän kuin opiskelu. En toki vähättele edelleenkään Charles Universityn opintotarjontaa millään tapaa, kyllä sieltä kaikille löytyy jotain! Prahassa tapahtuu aina ja esim kulttuurin tai historian ystäville sieltä löytyy ihan liikaa tekemistä ja näkemistä. Varmaan on tässä kevään aikana myös käynyt selväks se, että Praha on suomalaiselle opiskelijalle mukavan halpa ja ravintola- sekä baarivalikoimasta pitäis löytyä jokaselle jotakin.

Miten tästä eteenpäin?  Kesäistä arkea työn ja kuntoilun parissa ja rästissä olevia kouluhommia tehden. Kaikkia mahdollisia lähellä olevia ystäviä koitan tavata tässä parin viikon sisään. Myös Prahakiloista pitäis päästä eroon ja menentetyt lihakset pitäis treenata takaisin. En vaan ymmärrä, miten urheilusta voikaan tulla taas niin hyvä olo! Heinäkuussa luvassa on yksi festarireissu perinteisesti Ilosaareen, muut kesälomahenkiset reissu Helsinkiin ja vähän muuallekin Suomeen jää luultavasti elokuulle. Vaihtokavereista ensimmäisenä nään tietysti Suomipossea ainakin Jyväskylässä, mutta syksyllä jo toivottavasti Karinaakin. Elämähän tästä etenee muuten edelleen epävarmana. Aion jatkaa opintoja vielä HUMAKissa, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että koko ajan hakusessa on myös jotain muuta, jotain enemmän omaa. Mulle löytyy vielä varmasti se oma juttu, ja vaihto vaan vahvisti kyseistä tuntemusta entisestään.


Kannatti lähteä, en oo katunut hetkeäkään!









ps. Oon pahoillani, että merkintä Kroatiasta jäi tekemättä. Sen sanon vaan, että suosittelen ainakin Splittiä hyvänä rantalomavaihtoehtona perinteisille Kreikoille ja Turkille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti