Asioista

OPISKELUSTA

Viikko sitten aloitin "oikeat" opiskelut Charles Universityllä. Tällä hetkellä kasassa on viisi kurssia, joista opintopisteitä kertyy noin 20:

- Hollywood and Europe. Kurssi käsittelee Hollywood-elokuvien ja eurooppalaisen elokuvayleisön suhdetta

- Europe between Hitler and Stalin. Yhden kirjan pohjalle perustuva pieni kurssi, otsikko ehkä kertoo jo aika paljon. Vertaillaan ja tutkitaan kahta diktatuuria

- Czech Culture: Fine arts, theatre, cartoon, new media, landscape. Tutkitaan kaikenlaista tsekkiläistä kulttuuria sarjakuvista arkkitehtuuriin

-Czech theatre: Performance analysis. Joka toinen viikko käydään teatterissa ja joka toinen viikko keskustellaan ja kirjoitellaan analyysejä nähdyistä esityksistä

-Czech language for beginners: Survival Czech. Kielikurssi, jossa keskitytään arkisista tilanteista selviämiseen

Kurssien valitseminen oli siinä mielessä hankalaa, että omaa kulttuurituottajan koulutusta auttavia kursseja oli aika vähän. Otinkin lähinnä nyt sellasia opintoja, jotka itseäni puhtaasti kiinnostavat. Kursseista kaksi on ECES-kursseja, joissa muut opiskelijat on pääasiassa jenkkejä. Tämä ärsyttää ehkä sillai aika paljon, mutta toisaalta nyt on myös hyvä hetki ehkä vähän päästä eroon ennakkoluuloista, joita mulla (ja aika monella muullakin täällä) on jenkkivaihtareita kohtaan.

Mulle sattui siinä mielessä hyvä tuuri, että kaikki lehtorit/tohtorit ovat tähän asti olleet erittäin rentoja, nuorehkoja mieshenkilöitä, jotka ovat heti tuntien aluksi ilmoittaneet, että eivät halua tulla kutsutuksi tohtoreiksi tai herroiksi, eivätkä halua meidän viittaavan jos on jotain asiaa. Yhtä rentoa siis kuin mihin Suomessakin oon tottunut. Oon nimittäin kuullut, että täältä löytyy myös niitä old school-tohtorisherraluennoitsijoita, jotka rakastavat omaa ääntään.

KAUPUNGISTA JA KAUPUNKILAISISTA

Praha on kaunis ja siisti kaupunki. Kaikkea kauneutta on vielä tässä kohtaa vuotta vähän vaikea hahmottaa, mutta veikkaan, että hyvinkin pian saapuva kevät tekee jopa tästä meidän betonihelvettilähiöstä huomattavasti nätimmän! Oikeestaan oon jo alkanut lämpenemään tälle meidän ghetolle, koska lähellä on kauppaa, ravintolaa ja pysäkkiä, eikä tuo julkisilla matkustaminenkaan enää niin rassaa. Julkinen liikenne toimii kaiken lisäksi tässä kaupungissa niin naurettavan hyvin 24/7, että on vähän vaikea edes valittaa.

Ainoa asia, josta en vaan meinaa päästä yli, on paikallisten ihmisten töykeys ja harmaus. Julkivälineissä varsinkin naispuoliset ihmiset tuijottaa häikäilemättä ja inhottavasti ja parhaassa tapauksessa jopa kommentoivat vieressä istuvalle kaverille näkemäänsä ääneen. Suomessa en myöskään koskaan nielisi sitä, että kaupan kassa ei hymyile, hädin tuskin tervehtii ja parhaassa tapauksessa paiskaa vaihtorahat tiskille. Ihmiset myös harvoin pyytävät anteeksi, jos esimerkiksi tönäisevät sinua vahingossa ohi kulkiessaan. Myös sellaisen yleistyksen voisi edelleen tehdä, että miehet ovat mukavampia ja palvelualttiimpia täällä kuin naiset. Tänään viimeksi kaupan kassalla mua palveli noin lähempänä seitsemääkymmentä oleva herra, joka jutteli ja hymyili koko ajan kaikille, ja toivotteli vielä hyvät päivänjatkot kun lähdin!

Ilmeisesti on myös olemassa jonkinlainen yleistys siitä, että ihmiset ovat maan pääkaupungissa ylpeämpiä ja töykeämpiä kuin muualla, pitänee lähteä tarkastelemaan asiaa Prahan rajojen ulkopuolelle. Kovasti ajattelin jo ensi viikonlopuksi jotain pientä päiväreissua!

VAIHTARIELÄMÄSTÄ JA ELÄMÄNTAVOISTA

Vaikka mulla oli ja on edelleenkin omat epäilykseni tästä asuntolaelämästä ja yleisestä Erasmus-kreisibailumeiningistä, niin kyllä mä oon hirveen iloinen lähiviikkojen tapahtumista ja varsinkin näistä ihmisistä, joita oon täällä tavannut. Mä tulin pääasiallisesti näkemään tsekkiläistä elämää ja kulttuuria, mutta kyllähän tää asuntola ja bileet on auttanut sopeutumaan ja mukavoitumaan. Ehkä semmonen oma rauha ja hiljaisuus on vähän kortilla, mutta täältä asuntolastakin voi aina lähteä vaikka yksin kaupungille kävelemään, jos olo ei oo sosiaalisimmillaan.

Myös se ehkä vähän yllätti, miten vaikea täällä on aluksi ylläpitää samanlaisia (suht terveitä) elämäntapoja kuin Suomessa. Oon nyt ollut viikonlopun yli räkätaudissa ja ajoittain myös ilman ääntä, johtuen ihan täysin siitä, että en oo syönyt tuoreita vihanneksia tai hedelmiä juuri yhtään, oon juonut alkoholia lähes päivittäin, joka paikassa saa tupakoida, ainoa liikunta on kävely paikasta A paikkaan B ja oon nukkunut noin kahdet kunnolliset yöunet kahdessa ja puolessa viikossa. Tänään skippasin luennot (jotka olikin onneksi peruttu), koska olo oli aamulla niin kamalan kuumeinen ja pipi. Vakaasti aion kuitenkin muuttaa tätä menoa tästä, kunhan kaikki kurssit alkaa ja olo normalisoituu vielä vähän lisää. Meidän lähellä on onneks yliopiston urheilukeskus ja supermarketin kasvistarjonta luultavasti paranee kevättä kohti!

FIILIKSISTÄ

Olo on jo (flunssaa lukuunottamatta) huomattavasti mukavampi ja normaalimpi kuin esimerkiksi ekalla viikolla. Täällä kuitenkin huomaa, että uusi ympäristö, uudet ihmiset, uusi koulu eli oikeastaan uusi kaikki saa tunteet myllertämään ihan eri tavalla kuin kotona. Koti-ikävä ei oo enää samanlaista kuin aluks, kun oikeesti tuli mietittyä että oiskohan pitänyt lähteä ollenkaan. Pikemminkin ootan vaan innolla, että pääsen skypessä tai puhelimessa kertomaan kotiväelle mitä kivaa tai ei-niin-kivaa täällä on tapahtunut. Nyt kun opiskelut on alkanut, niin elämä alkaa olla mukavasti soljuvampa, eikä enää tuu esimerkiks paineiltua niin paljon siitä, että missaa jotain jos ei joka ilta ole ottamassa sitä olutta muiden kanssa.