ooh sekavia ajatuksia

Nyt jopa saatan jo uskoa, että huomenna oikeesti lähden. Jos miettii kokonaiskuvaa niin viisi kuukauttahan on ihmisen elämässä pikkuruinen hetki, mutta omassa rutinoituneessa mukavuuselämässäni ulkomailla asuminen ja opiskeleminen viiden kuukauden ajan on ihan pirun isoa. Vaikeinta koko reissussa tulee varmasti olemaan ystävistä ja perheestä erossa oleminen, mutta onneks tiedän jo että saan kevään aikana muutamia vieraita ikävää helpottamaan!

Yllättävän pitkä ja oikeastaan rasittava on ollut koko vaihtoonlähtöprosessi. Papereita, postittelua ja muistettavaa on ollut enemmän kuin oletin, ja oikeastaan kaiken oon hoitanut viimetipassa. Jotain opiskeluhommia jäi vielä tekemättä, vaikka tarkoitus oli että mitään ei jäis roikkumaan...Veikkaan kuitenkin, että stressailu ja kiireily unohtuu, kun Prahan maisemien ja makujen pariin pääsee! On myös helpottanut prosessin aikaista tuskailua aika paljon se, että Prahan päästä on saanut vastauksia kysymyksiin ja apua hyvinkin nopeasti. Myös aika ihanaa oli, kun sain sähköpostia tutorilta, joka ilmoitti että voi tulla huomenna meitä vastaan lentokentälle ja viedä asuntolalle! Sain myös jo s-postiin newsletterin, jossa oli puhetta Charles Universityn vaihtareiden kevään pippaloista ja reissuista. Ennusmerkkien perusteella voisi siis ainakin kuvitella, että luvassa on mukava ja ohjelmantäyteinen kevät!

Nyt ei oikeastaan jännitä, vaan pikemminkin haluais vaan perille ja mukavoitumaan! Tai no jännittää oikeesti, mutta oletin että jännitys ois ollut paljon enemmän semmosta oksutusta ja mahankääntyilyä!

Lupaanlupaanlupaan parannella blogini ulkoasua ja oikeesti postailla edes vaikka kerran viikossa!