Muutama viikko kotiinpaluusta

Kaks viikkoa ja joitain päiviä siitä, kun jätin Prahaelämän taakse ja palailin maaseudun rauhaan Kausalaan. Kotiinpaluu oli tunteikas, iloinen ja häkellyttävä. Kun kone laskeutui Suomeen, oli olo vääjäämättä itkuinen ja suurin palanen purkautui tietysti, kun koko perhe oli kentällä vastassa.  Itku oli sekä ilosta, että surusta, Prahassa kun sain pidettyä itkut melko hyvin sisälläni, vaikka pitikin yhden vuorokauden sisällä jättää hyvästit niin monelle ihanalle ihmiselle. Pari ensimmäistä päivää kotona meni ihan vain nauttiessa vanhempien seurasta, suomalaisesta ruoasta ja tuttujen kasvojen sekä paikkojen näkemisestä.  Juhannuksen vietin ystävän ja koiran kanssa mökillä saunoen ja syöden, enkä paljon muuta olis toivonut tahi jaksanutkaan.

Vasta juhannuksen jälkeen, kun alotin työt ja parissa päivässä iski ns. arki päälle, aloin ajattelemaan koko kevättä ulkomailla. Ihmisiä ja kokemuksia ja sitä, miltä nyt oikeastaan tuntui. Haikeita hetkiä on ollut erinäisten facebookviestien ja lisättyjen valokuvien äärellä. On jopa iskeny pelko, että unohdan ihmiset, jotka oli melkein viiden kuukauden ajan niin äärettömän tärkeitä. Tiiän toki, että suurinta osaa näistä ihmisistä en tuu näkemään koskaan uudestaan, mutta sit on myös niitä joita aion ja haluan ehdottomasti nähdä ja aion järjestää asiat niin, että pääsen tapaamaan heitä mahdollisimman pian! Sosiaalisen median ja halpalentoyhtiöiden aikakaudella ei ulkomaalaiseen ystävään yhteydenpito pitäisi olla ylipääsemättömän vaikeeta. Tai näin ainakin kovasti toivon.

En oikein tiedä, miten tän hetkistä oloa lähtis purkamaan, mutta tässä muutamia kysymyksiä vastauksineen:

Onko oma olo muuttunut? On ja ei. Yleinen maailmankatsomus on ehkä avarampi kuin ennen, mutta perusolo sama. Eli epävarma oon edelleen siitä mitä haluan ja missä päin maailmaa. Olo on kuitenki jollain tapaa vahvempi ja rikkaampi. Saattaa kuulostaa vähän oudolta, mutta ei vaihto mulle kuitenkaan ollut mikään elämää mullistava kokemus, vaikka täysin erilaista olikin.

Oonko mä muuttunut ihmisenä? Toivottavasti oon ainakin vähän rohkeempi ja avoimempi.

Mitä jäi käteen? Vähän opintopisteitä, mutta sitäkin enemmän kokemuksia ja uusia tovereita. Näin myös pari uutta kivaa eurooppalaista kaupunkia. Konkreettisesti käteen jäi parituhatta valokuvaa, uusia vaatteita ja tosi vähän rahaa, hehheh.

Mitä olis voinut tehdä enemmän? Liikkua, niin urheilu – kuin matkustusmielessä. Sekä Prahassa, koko Tsekeissä, että Euroopassa. Kun asuu noinkin keskellä kaikkea Eurooppaa, niin reissaaminen on melko lailla helppoa ja halpaakin, jos osaa asiansa vaan hoitaa. Myös opintopisteitä ois voinu kerryttää vaikka ees 5-10 lisää, mutta en yksinkertaisesti löytänyt tarpeeksi kiinnostavia tai opiskelujani auttavia kursseja. Oisin myös toisaalta voinut pitää vaihdon aikana vähän vähemmän yhteyttä kotiin ja olla vielä enemmän sosiaalinen Prahassa, koska ikävä pääsi aina vähän turhan helposti yllättämään.

Mitä sanoa muille vaihtoonlähtijöille tai niille jotka vielä pohtii pitäiskö lähteä? DO IT. Tämmösiä mahdollisuuksia harvoin tulee enää myöhemmällä elämällä vastaan. Niille, jotka ovat jo päättäneet lähteä vaihtoon, sanon vaan että loistava päätös ja se on ihan itsestä kiinni miten vaihtoaikansa käyttää. Vaihtoaika voi olla ihanjeeskiva tai sitten loistava. Vaihdossa voi opiskella, mutta suosittelen myös bailaamista ja reissaamista.

Mitä sanoa Prahasta vaihtokohteena tai ylipäätään?  Prahaa suosittelen nimenomaan niille, joita tässä kohtaa reissaaminen ja bailaaminen hotsittais enemmän kuin opiskelu. En toki vähättele edelleenkään Charles Universityn opintotarjontaa millään tapaa, kyllä sieltä kaikille löytyy jotain! Prahassa tapahtuu aina ja esim kulttuurin tai historian ystäville sieltä löytyy ihan liikaa tekemistä ja näkemistä. Varmaan on tässä kevään aikana myös käynyt selväks se, että Praha on suomalaiselle opiskelijalle mukavan halpa ja ravintola- sekä baarivalikoimasta pitäis löytyä jokaselle jotakin.

Miten tästä eteenpäin?  Kesäistä arkea työn ja kuntoilun parissa ja rästissä olevia kouluhommia tehden. Kaikkia mahdollisia lähellä olevia ystäviä koitan tavata tässä parin viikon sisään. Myös Prahakiloista pitäis päästä eroon ja menentetyt lihakset pitäis treenata takaisin. En vaan ymmärrä, miten urheilusta voikaan tulla taas niin hyvä olo! Heinäkuussa luvassa on yksi festarireissu perinteisesti Ilosaareen, muut kesälomahenkiset reissu Helsinkiin ja vähän muuallekin Suomeen jää luultavasti elokuulle. Vaihtokavereista ensimmäisenä nään tietysti Suomipossea ainakin Jyväskylässä, mutta syksyllä jo toivottavasti Karinaakin. Elämähän tästä etenee muuten edelleen epävarmana. Aion jatkaa opintoja vielä HUMAKissa, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että koko ajan hakusessa on myös jotain muuta, jotain enemmän omaa. Mulle löytyy vielä varmasti se oma juttu, ja vaihto vaan vahvisti kyseistä tuntemusta entisestään.

Kannatti lähteä, en oo katunut hetkeäkään!

ps. Oon pahoillani, että merkintä Kroatiasta jäi tekemättä. Sen sanon vaan, että suosittelen ainakin Splittiä hyvänä rantalomavaihtoehtona perinteisille Kreikoille ja Turkille!

Viimeinen merkintä Prahasta

UUU tulipa dramaattinen otsikko, mutta tottahan tuo on. Piru vie. Tekis oikeestaan mieli jättää tää merkintä vaan tähän, koska olo on aika tyhjä. Mihin hemmettiin tää kevät katos, kysyn vaan? Muutin uuteen kaupunkiin, sain uusia kavereita, opiskelin, kävin muissakin Euroopan maissa, mutta silti tuntuu, että koko kevät on vaan kadonnu jonneki kaiken tän melskeen kanssa.
48 tunnin päästä oon Kausalassa kotona.

Viikonloppuna pakkasin, kävin legomuseossa, ostin vikat tuliaiset ja bailasin. Ollut aikamoiset hellesäät tässä pari päivää, ehkä vähän harmittaa, että tääkin päivä meni lähinnä siivotessa ja pakatessa. Tavaraa on mukana 20 kiloa enemmän kuin tullessa, onneks mun varauksessa Norwegianille oli jostain syystä 2x20kg matkalaukut. Soitin vielä lentoyhtiöllä kolme kertaa (neuroosi joo) ja varmistin, että tämä todella pitää paikkaansa. Huomenna kirjaudun Hostivarilta ulos, ja vietän viimeisen päivän kaupungilla ja yön suomityttöjen kämpällä.

Nyt ei meinaa tekstiä oikein syntyä, pää on aika tyhjä. Kirjoitan juhannuksen jälkeen tyhjentävän loppumerkinnän ja vähän Kroatian reissusta. Over and out, kiitos Praha.

Loppurutistuksia, pippaloita, koti-ikävää

Huhhuh, kaks viikkoo ja kaks päivää niin tää ois niinku kotona. Lähipäivinä koti-ikävä on kasvanut vaan, varmaankin just sen takia, että nyt ollaan niin lähellä jo. Täällä on ollut mahtavaa, mutta varsinkin omaa rauhaa, omaa tilaa, kuntoilua ja saunaa yms kotiasioita (ihmisistä puhumattakaan) oon kaivannut ihan tosi paljon. Eilen meinas jo itkupotkuraivari tulla, kun vietin epäsosiaalista dagenefterpäivää ja ihmiset päättikin jatkaa kaljoittelua meidän käytävässä. Korvatulpan keksijälle voisin tässä kohtaa lähettää suurehkot kiitokset!

Okei saatan nyt kuulostaa siltä, että ajatukset on jo ihan kotona, mut ei nyt sentään. Yks päivä näin tossa pihassa kun jotkut tytöt hyvästeli toisiaan, ja aloin miettimään, että mitenköhän sitä ite reagoi kun pitää jättää nää ihmiset. Itseni tuntien voisin kuvitella, että pala vähintään on kurkussa, mut tiedä tuota. Oon kuitenki tavannu täällä niin mukavia ihmisiä ja saanu elämälleni vähän jotain suuntaa ja uusia vivahteita, että ois se kumma jos ei vähän haikeutuis. Viimeistään itku varmaan pääsee kun kone laskeutuu Suomeen, siitä oon melko varma, mut se on kyllä silkasta ilosta sit. Oli muuten tosi vaikee uskoo, miten paljon Norwegianin lennolle saa ottaa kamaa, 2x20 kg. Luulin eka, että tää tarkoittaa sitä että mulla saa olla vaan yks 20kg laukku kahdella lennolla, mutta soitin Norwegianille ja kyllä se vaan niin on, että 40kg! Jihhuu, kävinkin jo ostamassa kakkoslaukun, johon mahtuu ihan kivasti kaikki vaatteet ja tuliaiset täältä.

Elämä on ollu aika vapaata jo pari viikkoa, opiskelut sain viime torstaina oikeesti loppuun, nyt puuttuu vaan enää allekirjoitusta ja paperia. Pääsin (käsittääkseni) kaikki kurssit läpi. Opintopisteitä kertyi ne hurjat 17, plus 3 Kansainvälinen vaihto-opintojaksosta. Oishan noita enemmänki voinu olla, mutta toisaalta, kuka meistä oikeesti lähtee vaihtoon vaan opiskelemaan?

Kaikennäköstä mukavaa pippaloa on riittänyt tässä parin viikon sisällä. Euroviisut oli varmaan yks kevään kohokohta, oli mukavaa katsella viisufinaalia ekaa kertaa muidenkin kun suomalaisten kanssa ja oli mukava huomata että Euroopasta löytyy muitakin viisuihmisiä! Samalla juhlittiin myös Annin synttäreitä, joten bileet jatkui melko railakkaana 80's and 90's bileissä Lucerna Music Barissa aamun tunneille.
Viime viikonloppuna juhlinta menikin kahdelle illalle, kun kaikilla oikeastaan oli kouluhommat tehty ja saatiin vielä yliopistolta ja Tsekin valtiolta pieni apuraha! Kelatkaa, saatiin 2900 korunaa (yli 100 €) ilmasiks, pelkästään siitä hyvästä että tultiin tänne vaihtoon! Perjantaina käytiinkin juomassa kunnon cocktaileja ja tanssimassa, lauantaina meidän käytävässä oli bileet.

Keskiviikkona se oiskin sitte lähtö Kroatiaan, rantakaupunki Splitiin. Aloin tässä jo pakkailemaan, ihanaa kun ei tarvii pakata sukkia tai villapaitoja! Lähen reissuun suomalaisten Sannan ja Vilkun kanssa kolmestaan, mutta Splitissä kohdataan vielä Inka&Janne, sekä Karina joka hylkäs mut eilen! Tämä armas norjalainen kämppikseni lähti Eurooppaan reissaamaan, mutta onneks nähdään vielä ens viikolla ja ollaan jo myös suunniteltu gettogetheria Tukholmaan, koska se on sopivasti Oslon ja Helsingin välissä. Karina haluis myös tulla Suomessa käymään, sekös se mukavata oiskin.

Tänään kävin kaupunkikävelyllä yksin kameran kanssa. Päätin heti, että meen johonki suuntaan, missä en oo vielä käyny. Siinä kävellessä tajusin, että on tää kyllä mahtava ja monipuolinen kaupunki, eikä tarvii mennä ku pari askelta pois ihan ydinkeskusta, ja löytää tosi kivoja ja hiljasia alueita. Huomenna käyn kuvailemassa vielä yhden mahtavan graffitiseinäalueen, jonka bongasin ätin ja iskän hotellin vierestä.

Tähän blogiin tulee varmaan Prahasta/Kroatiasta enää yks merkintä ja ehkä yks jälkiseuranta Suomesta. Aikamoista.

Zoo Praha & Český Pivní festival

MINÄ HALUAN KOTIIN

....no en oikeesti noin jyrkästi, mut just nyt tällä sekuntilla iski semmonen suoranainen ketutus päälle. Yhtenä tavoitteena vaihtoon lähtiessä oli päästä eroon neuroottisuudesta ja stressaamisesta, mut ei se tapahdukaan ehkä ihan niin nopeesti ku toivois.

Oon suoriutunut todella kehnosti kouluhommista täällä. Tai siis sanotaanko, että jos tämmösiä leikkikursseja ois Suomessa, niin arvosanojen tulis olla parasta A-luokkaa. Tänään saatoin mahdollisesti feilata 2op:n Czech Culture-kurssin, lähinnä omaa laiskuuttani. Tosin kurssin järjestelyt ja aiheet ei kyllä myöskään vastannu mun odotuksia millään lailla, mistä johtuen menin melko asennevammaisesti luennolle ja kokeeseen tänä aamuna. Jos pääsen kokeen läpi, pitää vielä kirjoittaa viiden sivun essee, koska oon ollu poissa yhden kerran liikaa (eli kaks kertaa). Jos en pääse koetta läpi niin 2 helvetin helppoa opintopistettä meni sitte siinä niin että humps vaan. Myös elokuvakurssin kokonaisarvosana jäi naurettavan huonoks, lähinnä oman epäaktiivisuuteni ja ECES-kurssien tiukan poissaolosäännösten takia. Oli kuitenki tosi vaikee olla vihainen tohtorille tai edes itelleni, koska tohtori sähköpostissaan pahoitteli arvosanaa ja toivotteli mulla kovasti kaikkea hyvää elämässä...
En ois ikinä uskonu, että kaipaisin oman suomalaisen opinahjoni systeemeitä ja tyyliä jakaa arvosanoja ja opintopisteitä näin kovasti. Siellä sentään tullaan vähän enemmän vastaan ja ollaan loogisia. Tosin alusta astihan mä otin tän vaihtoon lähtemisen enemmän lomailuasenteella, mutta nyt vähän ärsyttää, että en oo oikeestaan oppinut tai saavuttanut kuukausienkaan jälkeen yhtään mitään näinniinku akateemisella tasolla. Saa nähdä saako näistä täältä kasaan raavituista pisteistä edes mitään hyväksluettua kotona. Nyt on sitten kesän aikana vaan pakerrettava kaikki pienetkin rästit kasaan syksyä varten,  koska jos KELAlta tulee vielä tähän kaiken päälle jotain sanomista, niin mun pää saattaa räjähtää! Toisaalta eipä tässä räjähtely auta, sakko tulee sit ku tulee, opintopisteitä ei tuu jos ei tuu. Oon kuitenki asunu Prahassa tän kevään, haha. Nyt ois sit kuitenki enää yks essee tänne suuntaan kirjoiteltavana, jonka jälkeen pitää alkaa stressaamaan noita rästihommia kotopuoleen. Myös erasmusrahat ja opintolainat on huvennu kivasti, ihan jees että kotona odottaa kesätyöt...

Armahin ystäväni Emilia käväs täällä torstaista tiistaihin, tuli kyllä taas mentyä ja tehtyä ja nähtyä ja juotua. Aika paljon oltiin ulkona turisteilemassa, koska säät suosi. Käytiin perusnähtävyyksien lisäks eläintarhassa, shoppailemassa sekä olutfestareilla x2. Odotin ehkä olutfestareilta jotain vähän enemmän, mutta siellä oli kyllä paikalla ilmeisesti yli 70 pientä panimoa ja olutta sai pöytiin litran tuopeissa perinneasuisilta tarjoilijoilta. Kuitenkin ehkä semmonen festarimainen tunnelma ja kilistely jäi vähän puuttumaan. Ehkä mulla on päässä joku liian vahva kuva semmosesta oktoberfestmäisestä menosta. Mutta tapahtuman sisäänpääsy oli ilmainen, olut oli hyvää (sekä halpaa) ja tarjoilijat mukavia.  Ja hyvä seurahan sen tunnelman varmaan loi kuitenkin itselle! Eläintarha sen sijaan oli isompi ja siistimpi mitä olin aatellu, tosin aina vähän pistää mietityttämään, että kuinka onnellisia ne eläimet oikeesti on. Emilian vierailu tähän kohtaan oli siinä mielessä hyvä, että kotiinpaluuseen on enää alle kuukausi, niin ikävä ei pääse enää niin kovasti yllättämään. Toisaalta myös Emilian lähdön jälkeen oli vähän apea olo, koska koti on niin lähellä, mut vielä niin kaukana. Onneks aika on tähänkin mennessä mennyt ihan naurettavan nopeesti ja Emilia toi mulle kaikenlisäks pinon vanhoja ja uusia hauskahkoja otoksia kotopuolen meiningistä  ja ystävistä ikävää helpottamaan!

Myös viimeinen reissu on luvassa 6.6.-13.6., varattiin eilen Sannan ja Vilkun kanssa lennot Kroatian Splitiin ja takas. Pääsee siis myös vähän rantalomailemaan ja balkantunnelmiin vielä ennen kotiinpaluuta!

Nyt saatan mennä helteiseen ulkoilmaan torkkumaan ärsytyksen pois ja illalla vielä katsoman vähän tsekkiläistä elokuvaa yliopistolle.

Kaikenlaista huhhuh

Pahoitteluni valtaisasta kirjoitustauosta, mukamas ollut kaikkea. Mistähän aloittaisin. Hmm. Koitan edetä kronologisesti.

Pitkä viikonloppu Bratislavassa tuli vietettyä 26.-29.4. Tykkäsin kaupungista kovasti, hieno sekoitus restauroituja vanhoja pytinkejä, purkukunnossa olevia vanhoja pytinkejä,  neuvostolaatikoita ja modernia joenrantaa. Koska säät oli tooosi helteiset, tuli aika vietettyä lähinnä kävellen ja puistopikniköiden. Hostelli oli ihan keskustan kupeessa ja erittäin suositeltava, vaikka vikana yönä olivatkin kämmänneet ja tehneet tuplabuukkauksia. Pakollisista turistikohteista käytiin linnalla ja ufotornissa (näköalatorni erään sillan kupeessa). Ruoat ja juomat oli pääasiallisesti hyviä ja hintataso Prahan paikkeilla. Oli muuten ihanaa käyttää euroja kun ymmärs eikä tarvinnu miettiä joka kerta kun pelas rahan kanssa! Otin valokuvia tositosi paljon, joten kuvapäivitys jääpi nyt ehkä tekemättä. Oli todella vaikeeta valita facebookkiinki vaan muutama kiva otos näytille.

Bratislavan jälkeen olikin vuorossa vappu, joka vietettiin aattona beergardenissa ja vappupäivänä suomalaisen Inkan organiseeraamalla piknikillä! Säät suosi vappuakin, veikkaan että vappupäivänä päästiin yli 30 asteeseen!   Piknikillä tarjolla oli vaikka mitä namia, mutta tärkeimpänä tietysti suomalaiset "herkut", jallu ja salmari. Vappupiknik tais muutenkin olla pääasiallisesti suomalaisten juhlapäivä, oltiin ekat ja vikat paikan päällä, ja luultavasti myös humalaisimmat....

Vapun jälkeen kerkesin viettää pari päivää arkea muun muassa totaalisesti epäonnistuneen kielikokeen merkeissä, mutta eipä tuo paljon haitannut kun torstaina 3.5. äiti ja isi saapui Prahaan! Ihanaa! Tehtiin yhdessä vaikka ja mitä, luultavasti enemmän asioita kuin mitä oon tehnyt koko täälläoloaikanani. Syötiin ja juotiin hyvin, käytiin kaupoilla ja näyttelyissä sekä ajeltiin päiväretkelle Karlovy Varyn kylpyläkaupunkiin! Vietin nuo melkein 6 päivää vanhempien vuokraamalla apartmentilla, joka sijaitsi Florencin aseman vieressä, ihan kävelymatkan päässä keskustasta. Olihan toi keskustassa asuminen aika luksusta, mut toisaalta tiistaina oli myös ihan kiva palata tänne "kotiin", vaikka vähän meinaskin tulla pala kurkkuun kun erottiin porukoiden kanssa tiistai-iltapäivällä. Yllättävän hyvin sain kuitenki koottua itseni, ja nyt on oikeastaan ihan mukava olo, koska on vielä aikaa täällä jäljellä, mut on myös enää reilu kuukausi siihen että pääsee kotiin. Kuukausi ja nelisen päivää jos tarkkoja ollaan.

Nyt onkin sitten ollut käynnissä opiskelun loppurutistukset jo pikkuhiljaa. Nolosti unohdin viime viikolla hyvien säiden takia yhden luennon ja yhden teatterireissun, mutta tsekin kielikurssin pääsin sentään uusintakierroksella kirkkaasti läpi! Nyt jäljellä on enää kaksi loppuesseetä, toinen elokuvakurssille ja toinen teatterikurssille. Luentoja on jäljellä pari, joista yhdellä pitää tehdä jonkinnäköinen "koe".  Vähän harmittaa, kun sain elokuvakurssin presentaatiosta D:n (huonoin jolla pääsee läpi), mut koitanpa nyt panostaa esseeseen pikkusen enemmän...Jännästi kaikki oikeat kouluhommat kertyny tähän parille viikolle, en oo koko keväänä stressanu mitään tän pään asioita juurikaan ja nyt sit pamahti. Vaikka täällä suunnalla varsinainen opiskelu loppuukin pikkuhiljaa, niin pitänee vähän käyttää sen jälkeen vapaata aikaa myös Suomen suunnalle tehtäviin hommiin. Esimerkiks vaihdon väliraporttiin, josta mulla ei ollut mitään hajua.

Suomen päässä onneks ainakin kesän työasiat on selvillä, sain heinäkuuksi eräältä mansikkatilalta myyntihommia Kausalaan! Passaa oikein hyvin, palkka on keskiverto, mut sanoin että voin tehdä (Ilosaariviikonloppua lukuunottamatta) niin paljon töitä kun on vaan tarjolla ja mahdollista tehdä! Kesäopiskelua mietin, kun en oo noista täällä kertyvistä pisteistä varma, mut jonkin verran on vielä rästihommia viime vuodeltakin...Pitänee tässä lähipäivinä joku ilta vähän tarkistaa opintokorttia ja tehdä päätöksiä. Pitäis vissiin tehdä vähän jatkosuunnitelmia opiskeluille ja elämälle muutenki, vähän kun on epävarma olo, että tuleeko musta kuitenkaan kulttuurituottajaa...

Nyt taidan palata lukemisen ja esseen pariin! Emilia tulee onneks tänne torstaina, niin tiedän että esseen on oltava valmis ja huoneen siivottuna ennen sitä! Luvassa on viikonlopuksi ainakin (toivottavasti) lätkäpelejä ja piknikkiä.

Pahoittelen, että kuvat jäi taas puuttumaan. Niit on niin paljon enkä osaa valita oikein vaan muutamaa koskaan!

Arkea ja ihmissii

Harvinaisen hiljaista ja normaalia aikaa tullut vietettyä tässä (kuten kuvista näkyy). Pari baari-iltaa ollut, musiikkitapahtuma metrossa (metroasemilla yhtenä päivänä soitti bändejä joista näin pari), visitoin Mucha/Dali-näyttelyssä ja oon jopa opiskellut. Ja käynyt opiskeluun liittyen teatterissa ja katsonut leffoja. Ja muutaman uuden ihmisenkin oon tavannut. Eli on täällä siis jotain meininkiä ollut kuitenkin joo.

Toisaalta on ollut hirveän mukava olla, vaikkei mitään niin erikoista tapahdu. Veikkaan, että lähiaikojen mukavaan oloon on vaikuttanut ainakin tuo aktiivisempi kämppis, keväinen sää ja kotiin varatut lennot. Tarkoitan jälkimmäisellä lähinnä sitä, että se on tuonut elämään ja kesän suunnitelmiin vähän ryhtiä, oon voinut ilmoitella muutamalle vanhalle työpaikalle millon oon käytettävissä, ja vielä kerkeää täälläkin suunnalla suunnittelemaan jotain reissua. Eilen ajattelin ekaa kertaa kotiinlähdön hetkeä siltä kannalta, että pitää jättää nää kaikki ihanat uudet ihmiset taakse. Itseni tuntien se hetki tulee olemaan vähintäänkin yhtä liikuttava, kuin se hetki ensi viikolla, jolloin nään äitin ja isin ekaa kertaa kahteen kuukauteen. Puhumattakaan siitä hetkestä kun palaan Suomeen ja nään kaikki ystävät.

Viikonloppuna lähdetään Bratislavaan, juurikin varasin hostellin ja bussit. Ovat luvanneet helteitä, kyllä kelpaa!

Miltä meno maistuu

Oikein pussikeiton tuoksuista lauantaipäivää kaikille! On muuten hyvä pussikeitto nyt, kermainen kanakeitto. Tosin kanaa en oo juurikaan kupissa nähnyt. Vaikka yleisesti ottaen noudatan kasvispainotteista ruokavaliota, niin täällä oon syönyt kanaa ihan vaihtelun vuoks. Kalaahan söisin paljon, mutta se on valitettavasti kallista täällä, varsinkin ihanainen lohi. Eilen tosin söin halvalla annoksen lohiravioleja, nam. Myös oli ehkä vähän turhaa peloittelua, kun ihmiset puhu että kasvissyöjän elämä Tsekeissä on hankalaa. Ei nimittäin ainakaan Prahassa ole mitään ongelmaa, kasvisraflaa ja aasialaista löytyy niin että napa paukkuu. Parhaita paikkoja on kasvisbuffat, jossa keräät tarjottimelle ateriaa ja maksat annoksen painon mukaan! Kyseisiä paikkoja löytyy keskustan alueelta vähän joka suunnasta. Myös ihan meidän gheton lähikaupasta löytyy erinäisiä soijasuikeroita ja tofua, mutta tuoreet vihannekset eivät edelleenkään oo parhaimmasta päästä.

Viime viikonlopun Budapestin reissun jälkeen voin kuitenkin sanoa, että kasvissyöjällä olis paljon tukalammat paikat Unkarissa!

Budapestistä en jaksa sen kummempaa matkakertomusta rustata, jokainen menkööt itse, mutta voin antaa pientä osviittaa, mitä kannattaa tehdä jos on vaan 3-4 päivää aikaa. Me oltiin aika reippaita, kävelyä kertyi joka päivä useita kilometrejä. Kävely onkin paras tapa nähdä mikä tahansa kaupunki, ainoa miinus Budapestissä on runsas autojen ja isojen autoväylien määrä. Turistiasioista tehtiin seuraavat:

- kipuaminen Liberty Statuelle, Gellertin kukkulalle. Patsas näkyy melkein kaikkialle kaupunkiin, helppo löytää!

- kipuaminen Budapestin linnalle, ja siellä visiitti kansallismuseossa

- visiitti Museum Of Fine Artsiin

- visiitti Margaretin saarelle

Muutoin lähinnä vaellettiin päämäärättömästi, käytiin muutamissa putiikeissa ja syötiin. Yhtenä iltana tuli nautittua enemmänkin alkoholia, mutta Budapestin klubitarjonta ei oikein auennut meille tällä reissulla. Tykkäsin Budapestin yleisestä tunnelmasta ja ihmisistä enemmän, kuin Prahan. Hyvä mesta, suosittelen. Hintataso oli Prahan kanssa aika samoissa. Hostelli oli "kalliimpi" (9-10e/yö), koska varattiin se niin myöhään. Pääsiäisen aikaan meinaan kaikissa Euroopan kaupungeissa tuntuu olevan täyttä.

Reissun jälkeen sairastuin pariksi päiväksi kummalliseen tautiin. Ei ollut mitään muuta oireita, kuin kuume, joka nousi joka ilta. Matkakumppanit ottivat tuliaisiksi jonkinlaisen mahapöpön, ehkäpä samainen pöpönen yritti vallata mua, mutta epäonnistui!

Nyt oon kuitenkin vahvasti elävien kirjoissa jälleen ja elämä rullailee kivasti. Ainoa ikävä asia on, että armahin veljeni ja naisensa joutuivat (ainakin tältä erää) perumaan reissunsa tänne. Itkuhan siinä tuli, tietty.

Muutoin tässä on pari päivää mennyt kyllä niin mukavan lunkisti. Oon ostanut parit kengät, syönyt ulkona, käynyt baarissa ja eilen käytiin Prahan oopperassa! Ooppera oli oikein hyvä, Verdin Il Trovatore eli Trubaduuri. Aluksi tosin otti pattiin, kun vieressä istui äiti ja kolme teini-ikäistä lasta, joiden suurin kiinnostus ei selvästikään ollut kyseinen oopperaesitys. Tässä kohtaa jälleen kiitin kovasti omia vanhempiani, että ovat onnistuneet takomaan jonkinlaisia käytöstapoja meikäläisen kalloon. Muttajoo, häiriöistä huolimatta nautin oopperasta kovin, ja voisin tässä kevään aikana mennä vielä muutamaankin kertaan. Hintaa kun halvimmille lipuille kertyy huimat 200kr, eli kahdeksisen euroa.

Tänään ohjelmassa on kuninkaallinen puutarha ja muuta pientä tepastelua, sekä ravintolaruokailua. Sehän passaa.

Yksi aihe josta vielä haluisin ihan vähän avautua, on musiikki. Tai no eräs musiikkilaji, nimittäin dubstep. Jostain syystä mua ympäröi täällä dubstep-fanit ja kyseistä kuraa kuulee ihan joka helvetin baarissa, dubstep-teemailloista puhumattakaan. En vaan ymmärrä. En löydä minkäänlaista viehätystä moisesta rytinästä, lähinnä tekee pahaa. Ja ihmiset viel oikeesti tanssii ja bailaa dubstepin tahtiin koko illan...? Itsehän tykkään monenlaisesta konemusiikista, mutta tämä ei vaan toimi. Enkä oo kyllä millään tavalla peitellyt yleistä inhotustani kyseistä "musiikkia" kohtaan. Huh, kylläpä helpotti. On mulla täällä myös onneks sielunsisaruksia tähän aiheeseen liittyen!

Nyt ulos maailmaan, mitäänhän ei ihminen nää jos ei itse asialle tee jotain.

Budapest 5.-9.4. Kuvina.

Hetkellinen ahdistusavautuminen

Enpä ois arvannut, että täälläkin vois iskeä ahdistus. Niinku elämästä ja tulevaisuudesta. Tai mikä naurettavinta, koulujutuista. Tai terveydestä. Tai oikeastaan mistä vaan ilmeisesti.

Muutama kurssi kotopuolessa on parin esseen viimeistelystä kiinni, mutta ne taitaa jäädä kesälle. Ellen täällä kurssien loputtua saa vielä jotain innostusta hoitaa rästitkin pois alta, tuskin. Pelottaa vaan, että motivaatio ei meinaa riittää, koska oon alkanut vaan vahvemmin epäilemään, että opiskelen väärää alaa. Myös pelottaa, että Kela rupeaa penäämään rahaa takaisin, koska en todellakaan tiedä riittääkö kotona odottavat ja täältä tipahtelevat vähät pisteet mihinkään. Lähinnä huoli on Jyväskylän ihanaisesta kodistani, jonka alivuokralaistilanne on epävarma tällä hetkellä. Haluun pitää sen, ja vuokra pitäis maksaa jollain rahalla.

(Tähän väliin pakko kirjoittaa, että naureskelen juuri uuden kämppikseni kanssa kovasti, koska yhdellä meidän käytävän pojista on ehkä maailman hupaisin nauru! Saisinpa nauhotettua sitä! Kuuluu hyvin naapurista meille asti)

Pisteiden ja kela-asioiden takia aloin miettimään, että mahtaiskohan mistään löytää enää mitään työtä loppukesälle. Olin ehkä vähän tyhmä, kun en miettinyt asiaa ennen tänne tuloa, mutta koitin lähteä liikenteeseen mahdollisimman lunkilla asenteella. Ensin ajattelin kysellä, josko yhdellä vanhoista työpaikoistani olisi tarjolla edes pieniä hommia loppukesälle, mutta pomo oli jo tehnyt diilejä muihin suuntiin. Tällä hetkellä ainoita vaihtoehtoja olis varmaan enää jotkut mansikkahommat ja puhelinmyynti, tai siivous. Jippii. Opiskelu olis tietty yks vaihtoehto, mutta motivaatiopulan takia tulokset ei olis kauheen hyviä. Mielelläni viettäisin kesää kuitenkin aika paljon kotiseudulla vaihtorykäyksen jälkeen, ja koen, että Iitin seudulta voisi löytyä jotain työtä helpommin kuin Jyväskylästä. Saas nähdä, pitänee vaan pistellä satunnaisia hakemuksia menemään, tai toivoa että tutuntutuntuttujen ja vanhojen työkontaktien kautta löytyis jotain.

Täällä opiskeluissa on mahdollisesti kevään stressaavin pari päivää edessä. Tosin tämä stressaava viikko kuulostanee naurettavalta, kun tietää paljon kaverit kotipuolessa saattavat joutua tekemään. Luvassa on siis ns. mid term exams.

Huomenna on elokuvakurssin koe. Eka katotaan elokuva, josta saa tehdä muistiinpanoja. Elokuvan jälkeen on tunti aikaa kirjottaa essee lehtorin laatiman kysymyksen pohjalta. Ei siis mitään tietoa, mikä elokuva tai kysymys. Vain tähän asti käsiteltyjen aiheiden pohjalta vois yrittää vähän päätellä, mistä pitää kirjottaa. Oon koittanut tänään lukea noin sata sivua artikkeleita, joita ollaan käsitelty, ja ehkä noin ensimmäistä kertaa ikinä tuntuu, että en ymmärrä englantia. On niiiiin paljon sanoja, joita en tiiä ja joudun tarkistamaan, varsinkin jos teksti on vähääkään akateemisempaa. Veikkaan kuitenkin, että mun etu on mielipiteet ja jonkinlainen tietous elokuvista, jotka kanssani opiskelevilta jenkeiltä tuntuu puuttuvan....

Toinen mid term exam on teatterikurssille tehtävä essee, jonka saan kirjottaa ihan itekseni ja ajan kanssa. Ja itseasiassa aihe ja pituuskin on vapaa. Kunhan kirjotan jonkinlaista analyysia näkemästäni teatteriesityksestä. Tässä haluun onnistua, koska oon ollut tunnilla kohtalaisen aktiivinen ja tiedän jo mistä kirjotan. Ja palautuspäivä on siis keskiviikko. Keskiviikkona meillä on myös seminaari, jossa puhuu jonkin sortin kuuluisa 80jotain-vuotias teatteri-ihminen. Voin kertoa myöhemmin kuka, nyt just ei pysty muistamaan.

Keskiviikkoiltana on vielä toinen kielikurssin testi. Ensimmäinen meni kohtalaisen huonosti, ja pitänee parantaa. Vuorossa on ruokasanasto ja varmaankin esim. ravintolassa tilaaminen. Voisin joku päivä tänne blogiinkin keräillä vähän perustermejä, tää on ehkä epäloogisin kieli mitä oon opiskellut tähän mennessä!

Tän viikon alussa pistin myös elämäntapoja vähän remonttiin, olo on ollut tosi huono. Ostin kevyempää ruokaa ja söin säännöllisemmin. Myös alkoholinkäyttö jäi pariin iltaan (mikä on todella hyvin). Välillä ärsyttää, kun ihmiset pottuilee siitä, että ei malttais joka ilta lähteä kekkuloimaan baariin. Koitin myös kävella paikasta toiseen enemmän ja käytin portaita! Huonot elämäntavat huomaan helpoiten masun ympärille kertyvästä uimarenkaasta, sekä kasvojen ihosta. Myös hampaat ja kynnet kellertää, ei hyvä. Ohoh, nyt kuulostaa, kuin oisin muuttunut ihan monsteriksi parin kuukauden aikana, mutta ei sentään. Pieniä juttuja, jotka luultavasti korjaantuu, kun maltan ees yrittää elää vähän terveemmin.

Myös viime päivinä monet täällä kanssani elelevät ihmiset ovat ottaneet kovasti kaaliin. Tälläkin hetkellä pojilla tuntuu vaan viikonloppu jatkuvan, ja seinät eivät tosiaan oo mitään paksuinta tekoa täällä. Onnekseni ostin korvatulpat ja kaiuttimet, mutta yleisesti ottaen rauhoittuminen ja esimerkiksi lukeminen on tosi vaikeaa välillä. Tosin eilen oli myös ihan hauska tilanne, kun esimerkiksi kuultiin humalaisten jätkien keskustelu naisista, joka ei välttämättä ollut tarkoitettu kaikkien korville. Tosin hauskaa ei ole se, että monille (varsinkin miespuolisille henkilöille) Erasmus tuntuu olevan oiva tekosyy lähteä ulkomaille pettämään kotona odottavaa puolisoa.

Joo siis kaiken tän ahdistuksen keskellä on myös olemassa mukavia asioita, kuten se että sain uuden kämppiksen. Ihminen ei ole uusi vaan entuudestaan tuttu norjalainen Karina. Oikein ihana tyttö, kovin norjalaisen näköinen. Melkein on jo parin päivän jälkeen semmonen olo, että Karinan kanssa eläminen tulee olemaan jopa mukavampaa kuin Bethin, vaikka Bethistä pidänkin kovasti. Ollaan keretty jo nauramaan vedet silmissä jätkien salakuunnelluille keskusteluille, sekä kreikkalaiselle seinänaapurillemme.

Oon myös onnistunut löytämään ihmisiä, jotka ymmärtää, että aina en oo sosiaalinen tai biletysmodella ja että esimerkiks ikävöin perhettä ja ystäviä aika paljon. Toisinaan kaipaisin myös vähän enemmän seuraa, jonka kanssa puhua vakavistakin aiheista.

Tänään totesin taas, että kun kaikki asiat stressaa ja painaa, pitää puhua vanhempien kanssa. Tuli heti semmonen olo, että kyllä tää tästä, kun äiti niin sano. Mulla on oikeesti maailman ihanimmat äiti ja isi! En malta oottaa, että ne tulee tänne käymään. Ja ihanista puheen ollen myös rakkahin isoveljeni ja ihanainen tyttöystävänsä tulevat täällä käymään tämän kuun lopussa! Onhan tässä hyviäkin asioita hei siis.

Ahdistus myös unohtunee, kun pääsen torstaina taas reissuun! Lähdetään Karinan ja suomalaisen Inkan kanssa Budapestiin neljäksi tai no melkein viideksi päiväksi. Sweet!

Myös oon kiitollinen näillä ahdistuksen hetkillä, että oon aika positiivinen ja tasapainoinen ihminen. Kyllä kaikki järjestyy ja jos ei meinaa järjestyä, niin pistetään järjestymään! Ja oon kuitenkin esim. selvinnyt ulkomaille asti elämään muutamaks kuukaudeks. Tän jälkeen pitäis taas monen asian tuntua helpolta ja saavutettavalta.

Puola, Wroclaw, 23.-25.3. Kuvina.