Huhhuh, mista aloittaa? No vaikka siita, etta fiilis on oikein hyva. Onneksi olin kuullut edeltajaltani Minnalta etukateen kuvauksia neuvostohenkisesta asuntolasta ja sen kohtalaisen tympeasta henkilokunnasta ja kaukaisesta sijainnista, joten ne eivat tulleet yllatyksena. Jos en olisi tiennyt, olisin talla hetkella luultavasti paljon enemman kujalla tai arsyyntynyt. Oli myos ihanaa, etta pari paivaa ennen lahtoa sain tutor-Zuzkalta viestin. Han oli lentokentalla vastassa ja toimitti meidat asuntolaan asti perille ja auttoi tympeiden tatien kanssa asioinnissa.
Suurin pelkoni oli tanne tullessa, etta minkalaisen kamppiksen kanssa joudun samaan huoneeseen. Voin kertoa, pelko oli turha. Kamppikseni Beth on oikein mukava tytto Liverpoolista, jonka kanssa ollaan tanaan muun muassa vuorotellen pillitetty. Hanen vanhempansa olivat viela taalla saattamassa hanta ja ma soitin omille vanhemmilleni, pillitykseksihan se meni. Saatiin onneks naurettua itkut tiehensa. Eika taalla tosiaan ole ikavaa tai inhottavaa, mutta minkas sille mahtaa kun on aitin ja isin tytto...
Eilinen ja tama paiva on mennyt lahinna tutustuessa paikalla oleviin ihmisiin, ymparistoon ja tietysti yleiseen fiilistelyyn. Onhan se nyt ihan helvetin hienoa asua kaupungissa, jossa on niin paljon historiaa ja halpaa kaikkea. Eilen paastiin jo vahan juhlimisenkin makuun, kun yksi asuntolakerroksemme pojista vei meidat "kuokkimaan" synttarijuhliin keskustaan. Tulihan siina muutama drinkki ja olut juotua, mutta olin viela vahan varovainen. Jouduttiin bileiden jalkeen Bethin kanssa vahan eksyksiin, mutta paastiin taksilla nopeasti ja halvalla takaisin asuntolaan.
Tanaan kavin kaupungilla norttailemassa kahvilassa ja tapasin Bethin vanhemmat. Aivan ihastuttava brittipariskunta, joka tarjosi mullekin ruoat ravintolassa. Pyorin vahan aikaa kaupungilla yksin, mutta oli viela vahan hassu olo jotenkin. Myos julkivalineissa tuntuu, etta ihmiset tuijottavat kovasti. Tunnistaako ne turistin niin helposti, vai onko mun naamassa jotain hassua?
Olis kiva jo tuntea kaikki julkisen liikenteen linjat ja muutenkin paikat ja saada netti toimimaan kunnolla, etta nakisi paremmin mita taalla tapahtuu. Pitais kuitenkin muistaa, etta vasta toinen paiva on lopuillaan ja jokunen kuukausi viela edessa.
Ajatukset on viela vahan sekaisin, varsinkin askeisen itkeskelyn jaljilta. Menen nyt kuitenkin kaytavaan uusien tyyppien seuraan ja korkkaan sitruunaoluen. Ohhoh.
ps. kuvia tulee jahka paasen omalle konelleeni tekemaan paivityksia!
Hei Ilona! Kivaa, että oot pistäny tänne jo tekstiä - on hirmumukavaa päästä tätä lukemaan :) tulee itsellä melkein tippa linssiin, kun lukee tätä ja tulee kova ikävä takas Prahaan.. Kaikki menee siellä varmasti tosi hienosti ja hyvä, että oot lähteny kaikkeen uuteen jo mukaan! Itsekin tuli vollotettua aluksi ihan jonkun verran, mutta kyllä elämä siitä alkaa maittaa, kun pääsee vähän alkujärkytyksen yli ja alkaa orientaatioviikko :) Ja on niin ihana kuulla, että sulla on hyvä kämppäkaveri! Se auttaa tosi paljon ja kun voi tehdä kaikkee kivaa yhdessä ;) Ja kiva homma, että ootte samalla levelillä - mekin Olgan kaa alkuun vollotettiin vuoron perään :D Se tekee läheisemmäksi! Julkisilla oppii kulkemaan yllättävänkin nopeasti, koska loppujen lopuksi ne on tosi selkeet. Muutamalla tietyllä bussilla pääsee Skalkan metroasemalle & metrolla keskustaan ja yhteensä neljä ratikkaa kulkee hostivarin ja keskustan väliä (2 eri yöllä ja 2 päivällä, mutta melko samat stopit kaikilla pysäkeillä päivä- ja yöratikan kesken). Kokeilemalla oppii, mikä kulkee mitäkin kautta ;)Julkisissa porukka vähän tuijottaa, mutta kannattaa ottaa se ilolla vastaan, että näyttää erilaiselta - se on vain hyvä asia. Sun naamassa ei oo mitään vikaa :)
VastaaPoistaHauskaa viikonloppua sinne! Kovasti haleja ja tsemppiä uuteen alkuun :) <3 Minna